Me and my best friend

Joo-oh.
Onhan tästä jo taas aikaa vierähtänyt kun viimeksi postasin, mutta koulut jatkui eikä sitten yhtäkkiä ollut enää aikaakaan. Oon kyllä pelannut simsiä, mutta en sellaisilla perheillä mistä haluaisin ottaa kuvia. Muutama kuva on toki säästössä, mutta jätetään ne joskus tulevaisuudessa julkaistaviksi. Ja joo, pahoin pelkään että disneyhaasteesta ei tule yhtään mitään. Olen pahoillani siitä. :/

Tää postaus on kyllä tarina, mutta one shot. Sain inspiksen tehdä tarinaa musta ja mun parhaasta kaverista ja aattelin että siitä ois kiva tehdä pientä tarinaa. :) Alkuvaiheessa on kaikki tapahtunut oikeasti, mutta loppuvaihe on mun ihan ite keksimää, sellasta mitä vois tapahtuu oikeasti. Nimet on muutettu, minä olen Sofia ja paras kaverini Mia. :)

Sofia käveli pihalla mikä oli täynnä lapsia. Kiljumista kuului kaikkialla ja ihmiset juoksivat hänen ohitse nauraen. Sofia ei tiennyt minne hänen olisi pitänyt mennä, kunnes hän kuuli viereisen rakennuksen portailta puhetta ja kääntyi katsomaan. Portailla seisoi neljä tyttöä iloisesti nauraen. He näyttivät hieman Sofiaa vanhemmilta, mutta ystävällisiltä joten hän päätti mennä kysymään heiltä missä hänen pitäisi olla.

"Hei anteeksi, mutta satutteko  tietämään missä on 3c luokka"? Tytöt muuttuivat hiljaisiksi ja katsoivat Sofiaa oudoksuen. "Me olemme 3c luokalla, oletko sä se toinen uusista oppilaista"? hieman Sofiaa pidempi vaaleatukkainen tyttö kysyi ystävällisesti. Sofia nyökkäsi ja nousi varovast portaita ylös. "Mia väisty vähän, että uusi tyttö mahtuu tänne," äskeinen tyttö sanoi pitkänhuiskealle tytölle hänen vieressään: "Mikä sun nimi muuten on? Mä olen Silja," Silja sanoi hymyillen Sofialle samalla kun Mia tuijotti häntä oudoksuen. "Mä oon Sofia," Sofia sanoi ujosti.

"Onko tää 3c luokka"? noin Sofian kokoinen ruskeahiuksinen tyttö kysyi portaiden juuresta. "Oon muuten Emilia, 3c luokan uusi oppilas". Kaikki kääntyivät katsomaan Emiliaa ja Mia lupasi heti esitellä Emilialle koulua, "Älä huoli Sofia, mä voin esitellä sulle koulua jos haluat," Silja kuiskasi Sofian korvaan. Sofia nyökkäsi hymyillen, mutta hänen silmänsä olivat hieman jähmettyneet.

***

"Ole sitten kiltisti Mian synttäreillä," Sofian äiti sanoi Sofialle autossa. "Joo joo äiti, ainahan mä, tuutko sitten hakemaan mua seitsemältä"? Sofia kysyi jännittyneenä äidiltään. Sofian äiti nyökkäsi ja pysäytti auton parkkipaikalle. "Pidä hauskaa Sofia"! hän huusi vielä Sofian perään, kun Sofia jo käveli reippaasti kohti Mian ovea.

Sofia pimpotti Mian ovikelloa ja odotti että joku tulisi avaamaan. Lopulta Mian äiti avasi oven ja hymyili ystävällisesti Sofialle joka riisui kenkänsä ja hymyili Mialle antaessaan tämän lahjaa. "Kiitos Sofia," Mia sanoi hymyillen Sofialle.Sofia käveli sohvalle muiden tyttöjen viereen ja kuunteli heidän keskusteluaan, nauraen samassa kohdassa kuin muutkin.

"Nyt kun kaikki ovat paikalla voisitte tulla pöytään," Mian äiti sanoi tytöille. Kaikki siirtyivät sohvalta rymistellen pöytään ja kävivät herkkujen kimppuun. "Tämä on tosi hyvää Mia," Sofia sanoi suu täynnä kakkua Mialle, joka vain naurahti.

***

"Emilia, Mia ja Sofia ovat yksi ryhmä, tulkaa hakemaan kartta," liikunnanopettaja sanoi samalla kun Mia ja Sofia katsoivat riemastuneina toisiinsa. Heillä oli suunnistusta, ja he olivat toivoneetkin pääsevänsä samaan ryhmään. Kun Emilia käveli heidän luo kartta kädessä, he lähtivät kolmistaan kävelemään kohti koulun urheilukenttää. "Hei, yksi rasti on Alepalla, mennäänkö käymään siellä"? Mia kysyi pilke silmänkulmassa. Sofia vaikutti heti innostuneelta, Emilia oli hieman epävarma."Ei mulla oo rahaa kuin vain joku viisitoista senttiä," Sofia pudisti päätään ja vähän nauroi. "Ei mullakaan oo rahaa, enkä usko Miallakaan on. Me mennään varmaan käymään vähän sun säästöpossulla," Sofia sanoi nauraen ja katsoi Miaan joka nyökkäsi hymyillen.

"Sofia sulla on hämähäkki sun päässä"! Emilia sanoi Sofian kävellessä edellä. Sofia hieroi päätään tuskissaan ja kiljui varmaan niin kovaa, että naapurikaupungissakin kuultiin. "Ottakaa se pois"! Sofia huusi melkein hysteerisesti. Mia ja Emilia repesivät ja alkoivat nauramaan hysteerisesti, "Ei sun hiuksissa mitään ole," Mia sanoi edelleen nauraen. Sofia mulkoili heitä kahta hetken, mutta alkoi sitten itsekin nauramaan. "Liikanope varmaan ihmetteli vähän, että mikä kiljunta kuului," Sofia vilkaisi toisia ja kohta kaikki kolme nauroivat kovempaa kuin olivat ikinä nauraneet.

***

"Tuntuu oudolta, että me ollaan viimein matkalla leirikouluun,"Sofia sanoi Mialle joka nyökkäsi jonka jälkeen puristi Sofian olkapäitä. "Siitä tulee niin kivaa"!! Henri. heidän opettajansa, kääntyi katsomaan ja hymyili Mialle ja Sofialle jotka puhuivat innoissaan. Kun tytöt huomasivat Henrin katsovan Sofia sanoi kovaa: "Pitäisiköhän meidän leirikoulun jälkeen toteuttaa suunitelma Mintne Saher"? Tämän kuullessaan sekä Henri että Mia ja Sofia repesivät ja Mia lisäsi hiljaa: "Enpä oo vielä käyny Prismassa ostamassa puujalkoja," Sofia katso hetken hiljaa Miaa, ja sen jälkeen piteli vatsastaan kiinni koska häntä nauratti niin paljon.

"Hei me ollaan viimein perillä"! Sofia kiljaisi ja kaikki muutkin kääntyivät katsomaan ikkunasta ulos. Tosiaan, bussi hidasti selvästi vauhtia ja ulkona näkyi iso punainen rakennus  ja taaempana pienempiä mökkejä. Kaikki olivat niin innoissaan että Mervin, toisen heidän opettajansa piti kohottaa äänensä todella korkeaksi että kaikki kuulivat varmasti mitä hän halusi sanoa: "Bussikuski nostaa tavaroita ulos ja kun huomaat oman kassisi maassa otat sen ja lähdet kävelemään omaa mökkiä kohti. Mökissä 11 on Mia, Sofia, Sara, Lisa ja Milli..." Enempää Sofia ja Mia eivät kuulleet sillä he hyppäsivät bussista ulos ja juoksivat hakemaan kassejaan.

Kun Sofia ja Mia olivat saaneet kassinsa purettua he astuivat ulos mökistä. Suurin osa porukasta näytti olevan mökissä 13 jossa kaikki pojat nukkuivat leirikoulun ajan. Sofia ja Mia ottivat juoksukilpaa mökin 13 luo ja astuivat sisälle, josta tosiaan kuului poikien puhetta. "Mitä te teette"? Sofia kysyi Markulta, joka siirsi pienen karkkipinon keskelle pöytää. "Ollaan karkkipokeria". Sofia katsoi Miaa, joka näytti siltä että haluaisi olla missä tahansa muualla. Sofia ei välittänyt vaan siirtyi lähemmäs pöytään Eerikin viereen joka myös pelasi karkkipokeria.

"Missä Mia on"? Sofia kysyi Milliltä joka kertoi Mian poistuneen Saran kanssa jo monta minuuttia sitten. "Ne ei kai kestänyt tätä melua," Milli sanoi nauraen ja tottahan se oli. Pienessä mökissä melkein 20 oppilasta pelaamassa karkkipokeria, musan soimassa täysillä. Ei välttämättä ihanteellisin ratkaisu kaikille. "Eerik, oliko se niin että ruoan jälkeen kokoonnutaan mökkiin 12"? Eerik nyökkäsi ja juuri silloin Henri ja Mervi astuivat ovesta sisään. Kaikki siirtyivät mahdollisimman nopeasti piiloon ja juuri kun Henri oli kysymässä missä kaikki olivat kaikki huusivat täällä ja tulivat esiin. "Mennäänpäs sitten syömään," Henri sanoi pyöritellen silmiään samalla.

"Mia tuutko sitten mökkiin 12 sen jälkeen kun ollaan syöty tää keitto loppuun"? Sofia sanoi osoittaen samalla purkkikeittoa joka oikeasti maistuikin ihan hyvälle. Mia vaikutti vähän epävarmalta mutta nyökkäsi sitten. "Voithan sä kato sitten lähtee kesken kaiken pois," Mia sanoi samalla kun Henri oli kertomassa muutamalle pojalle nukkumaanmenoajasta. "Kaikkien pitää olla omissa mökeissä viimeistään kymmeneltä, valot menevät kiinni puoli yksitoista. Eikä sitten mitään mutinoita," kaikki mulkoilivat Henriä, mutta tajusivat etteivät voineet vaikuttaa asiaan mitenkään ja lähtivät pukemaan kenkiä jalkaan.

Sofia ja Mia juoksivat hengästyneinä mökin 12 ovelle ja sopivasti juuri silloin Silja tuli avaamaan oven. "Me ollaan totuutta ja tehtävää, tulkaa mukaan," Silja sanoi ja näytti minne kengät jätettäisiin, Kun Sofia oli riisunuut kengät hän meni istumaan Eerikin viereen. "Mä haluun kysyä sulta jotain Eerik," muut huomasivat heti että tästä tulisi Eerikin ja Sofian välinen show. Kumpi olikaan parempi ja rohkemapi kaikessa. Eerik nyökkäsi ja Sofia kysyi: "Kuka on koko alakoulun söpöin tyttö"? Sofia kysyi odottaen. Eerik sanoi ettei tiedä ja kun Sofia nauroi hän kysyi Sofialta: "No kuka on söpöin poika?". Sofian nauroi ja sanoi: "Sinä tietenkin, mutta sun luonteesi on ihan hirveä," kaikki seurasivat hiljaisina Eerikin ja Sofian välistä leikkimielistä kilpailua.

"Uskallatko halata Jania"? Eerik kysyi vitsillä. "Tottakai"! Sofia sanoi ja riensi halaamaan Jania. "No uskallatko sä pussata Alisaa"? Eerik näytti vaivaantuneelta, mutta meni Alisan luo ja pussasi nopeasti häntä poskelle. Sofia  nauroi ja kohotti kulmakarvojaan. "No uskallatko SINÄ pussata minua"? Sofia nauroi ja kiersi Janin ympäri päätyen lopulta Eerikin viereen. Sofia kostutti huuliaan ja varovasti pussasi Eerikiä. Ja näin jatkui koko ilta. Lopulta Henri tuli Mervin kanssa sanomaan kellosta ja Eerik ja Sofia siirtyivät omiin mökkeihin unohtamatta sitä iltaa.

"Ja taas se Mervi rymistelee"! Sofia kuiskasi kovaa ärtyneenä Mialle. Mia pyöritteli silmiään ja kun hän kuuli Mervin häipyneen katsomaan muita mökkejä hän kaivoi tabletin uudestaan esiin. Sofia alkoi kikattamaan ja he tajusivat kuinka hauskaa yksinkertainen tekeminen oli kun sen teki yhdessä.

Mia ja Sofia pelasivat muiden kanssa jalkapalloa, kunnes Mervi tuli ja keskeytti heidän pelailunsa. "Nyt pelataan norsupalloa. Se on hauskaa"! Sofia pyöritteli silmiään ja kuiskasi Mialle kovaäänisesti, "Minkä ihmeen takia sen pitää tulla keskeyttämään meidän peli"?! Tytöt pelasivat hetken keskenään, samaan aikaan kun pojat pelasivat omaa peliään toisella puolella kenttää. Sofian kengännauhat aukesivat ja hän meni sivuun sitomaan kengännauhoja. "Sofia onko kaikki kunnossa"? Mervi kysyi ja Sofia nyökkäsi samalla kun sitoi kengännauhoja. "Mene sitten takasin pelaamaan," Sofia kohotti katseensa ja mulkoili Merviä. Heidän kahden ympärille oli jo ilmestynyt vähän porukkaa, ainankin Mia ja Elli katsoivat vierestä heitä kahta. "Sofia, tuo on aika lapsellista," Mervi totesi ärtyneenä.

Sofia nousi pystyyn ja sanoi vihaisena: "Itse olet lapsellinen. Se en ollut minä joka tuli keskeyttämään toisten pelin. AINA sitä sanotaan, että älä keskeytä toisia ja ole ystävällinen. Ja sitten sinä OPETTAJA tulet haukkumaan minua OPPILASTA ja kaiken lisäksi keskeytät pelin jossa kaikilla oli kivaa, että ei. En sanoisi itseäni lapselliseksi," Mervi tuijotti hetken hämmentyneenä Sofiaa mutta käski sitten Sofian menevän reunalle. Sofia käveli sinne istui maahan ja painoi päänsä polvien väliin. Hän nyyhki hiljaa, mutta ryhdistäytyi ja tajusi pian olevansa erittäin vaikessa asennossa ilman kipua, ja olleensa siinä jo yli kymmenen minuuttia.

"Mikä toi sun purkaus oli"? Mia kysyi nauraen Sofialta. "Jos mulle ollaan idiootteja, mä oon idiootti. Se oli sen ihan oma vika," Sofia nauroi. "Aiotsä mennä sinne diskoon joka on tänä iltana"? Sofia pudisti päätään ja Mia jatkoi: "En mäkään, ei oikein huvita."

Sofia oli juuri sammuttanut suihkun kun kuuli ovelta vaimeaa puhetta. "Missä Sofia on"? Henri kysyi Mialta. Juuri samalla sekunnilla Sofia astui kylpyhuoneesta ulos vain pyyhe ympärillään, hymyillen hurmaavasti Henrille. "Tässä," Mia sanoi nauraen, :"Siinä on Sofia."

***

"Hei mennäänkö tonne metsään"? Sofia kysyi Mialta joka nyökkäsi. He kaksi kävelivät asfalttia pitkin hiekkakentälle jossa oli vain yksi pieni poika.

Sofia suoristi ryhtiään heilautti hiuksiaan ja alkoi ottaa pidempiä askeleita. Pikkupoika ei ollut edes Sofian edessa mutta Sofia ojensi kätensä ja työnsi pikkupoikaa vielä kauemmas hänestä Mian katsoessa vierestä nauraen.

"Mitä toi oli Sofia? Työnsit vaan jotain pikkupoikaa kauemmas vaikka se ei ees ollu sun tiellä"! Mia kikatti. "Ai työnsin vai? No mut jaa, mä tiedän olevani aika narttu välillä ja sä tiedät että mä meen asenteella "Bitchies I coming!!" vai mitä"? Sofia nauroi ja tönäisi vähän Miaa.

***

"Me ollaan viimein seiskalla"! Sofia kiljaisi jännittyneenä Mialle joka nyökkäsi. "Tää on vaan niin jännittävää, ja näitsä noita poikia meidän luokalla? Etenkin toi yks on tosi söpö," Sofia sanoi ja osoitti hiemaan pulskaa rasvaiset hiukset omaavaa poikaa. "Jep... Anteeks mitä HELVETTIÄ sanoit"?! Sofia tuijotti hämillään Miaa. "Että se on söpö".

***

"Siis Sofia, mä en vaan tajua mikä suhun on menny. Siis ei kukaan voi tykätä Jeremiaksesta," Mia tokaisi Sofialle kun Sofia tuijotti haaveksuvasti Jeremiasta. "No mut kato sen silmiä. Ja sillä on aina karkkia. Ja sillä on ihanan laiska asenne elämään"! Mia pyöritteli silmiään ja sanoi: "Sä oot hullu Sofia, hullu, sekopää, tyhmä, mielisairas, sä et vaan VOI tykätä siitä"!

***

"Oonko mä joskus tykännyt tosta"? Sofia kysyi inhoten. Mia nauroi ja sanoi muistuttavansa siitä aina. "Musta tuntuu etmä tykkään Vilistä. Sovitaanko että Vili on mun ja Veijo sun"? Sofia sanoi nauraen ja tuijotteli haaveksuvasti Viliä. Mia pyöritteli silmiä ja jatkoi Colour Swihtin pelaamista. "Pelataanko vuorotellen"? Sofia kysyi tajutessaan Mia aikeet. Mia nyökkäsi ja antoi puhelimen Sofialle.

***

Liikunnassa oli paritanssia. Sofia ja Mia hymylivät toisilleen pyöriessään tanssien parissa.Yhtäkkiä Sofia tunsi jotain ja kauhistui. Hän yritti kiinnittää Mian huomion, mutta Mia oli liikaa tanssien pyörteissä.

"Mia, Mia, MIA"!!! Mia kohotti kulmakarvojaan kysyvästi Sofialle joka nousi hänen luo hengästyneenä. "Näitkö sä mitä Jeremias teki"?! Mia pudisti päätään ja Sofia alkoi änkyttämään: "Se tota... Se hmm. Se lääppi mua. Kyl sä tiedät... Se on sen perustouhua," Mia kauhistui ja alkoi heti haukkumaan Jeremiasta. "Enmä vaan tajua miten sä oot voinut tykätä siitä. Mut mietippä jos te oisitte tykänny toisistanne samaan aikaan ja sitten te oisitte menneet naimisiin ja saanut kaksi ihanaa Jeremias-kaksoisolentoa," Mia sanoi hekottaen.

"Unohda tollaset puheet! Mä vittu VIHAAN sitä ällöttävää pervoa"! Sofia huusi Mialle, samalla kun Mia silitti poskeaan mihin Sofia oli läpsäissyt leikillään.
"Joo, unohdan ne... Hetkeksi"Mia nauroi.

***

"Kuka Mikko on? Se sun turkulainen 99, vai"? Elmeri kysyi Sofialta, kuullessaan Sofian puhuvan Mian kanssa Mikosta. "Mikko oli joo se turkulainen, mutta a) se on 00, en ymmärrä mistä ootte repässy sen että se ois mua muka kolme vuotta vanhempi ja b) mä jätin sen, koska se juttu alko käydä tylsäks," Sofia nauroi ja jatkoi keskustelua Mian kanssa. "Ei noi tyypit kyllä hevillä unohda. Luulis että ei ketään kiinnostais mun suhteet, mut yhtäkkiä kaikki siis oikeesti koko koulu tietää mut koska seurustelin hetken ajan turkulaisen kanssa. Mut toisaalta sä tiedät mut, ei mua huomio haittaa, mä mielelläni vähän katon niitä kun ne nolaa ittensä" Sofia nauroi ja Mia yhtyi nauruun mukaan.

***

Sofia ja Mia kävelivät ruokalasta kohti matematiikan luokkaa. "Odota. Eikö toi oo se koulukuraattorin huone"? Mia nyökkäsi ja Sofia siirtyi varovaisesti tutkimaan monisteita ilmoitustaululla. "Miten niin. Mihin sä koulukuraattoria tarviit"? Sofia oli hetken hiljaa kunns vastasi: "Mulla on vaan sellanen olo. Mä tarviin apua. Apua ennen kuin tapahtuu jotain pahaa," Mia katsoi Sofiaa ja sanoi sen jälkeen: "Mee sinne sisälle Sofia. Ehkä sä sittenkin tarviit sitä." Sofia katsoi hetken Miaa sitten ovea ja sen jälkeen uudestaan Miaa.

"Enmä uskalla."

***

"Seiskat näyttää niin pieniltä! Ei me millään voitu olla noin pieniä viime vuonna"! Sofia nauroi Mian nyökätessä. "Hei tänään on sen rippikouluinfo. Päätetään sen jälkeen minne mennään" Sofia hymyili ja Mia nyökkäsi uudestaan.

"Ens vuonna meidät on jo konfirmoitu. Ja mieti, Vilillä on se leiri jo syyslomalla," Sofia sanoi Mian tehdessä samalla matikan läksyjä. "Ens kesällä, konfirmaation jälkeen värjään hiukset punaisiksi. Siitä tulee kivaa"!


***

"Autan sinua elämään, mutta en voi elää puolestasi. Voin opettaa sinulle asioita, mutta en voi pakottaa sinua oppimaan..."
Konfirmaatio oli viimein ajankohtainen ja Sofia seisoi Mian vieressä molemmilla valkoiset kaavut päällään. Heidän vanhemmat hymyilivät silmät kosteina ja kuuntelivat papin puhetta tarkkana. Sofia ja Mia hymyilivät toisilleen ja muiden huomaamatta he puristivat toistensa kättä jännittyneinenä.

"Nähdään sitten ysin alussa. Toivottovasti sulla on hauskaa Espanjassa"! Sofia sanoi ja rutisti Miaa oikein kovaa. Mia hymyili hetken Sofialle ja sanoi sitten: "Ota sitten paljon kuvia sun uudesta tukastas sit kun oot värjännyt sen". Mia nauroi ja halasi uudestaan Sofiaa.


***

"Sofia-kiltti laittaisitko sen puhelimen pois," matikan opettaja sanoi jo turhautuneena. Mia katsoi hieman kummastuneena Sofiaa jonka käytös oli muuttunut radikaalisti viime vuodesta. "Joo joo, kohta, ope," Sofia hymyili, poksautti purkkapallon ja laittoi puhelimen taskuun.

Sofia työnsi kirjoja reppuun kun matikan opettaja avasi suunsa kysyäkseen: "Mihin ihmeeseen olet menossa täältä Sofia"? Sofia hymyili nätisti vetäisi repun vetskarin kiinni ja sanoi: "Mua ei oikeastaan kiinnosta tää tunti joten, minä ja mun kamu," Sofia sanoi samalla tarttuen Mian kädestä, "taidetaan nyt lähteä. Joten näkemiin ope," Sofia tirskui päästi Miasta irti ja katsoi tätä kysyvästi. Mia pudisti huomaamattomasti päätään ja Sofia tokaisi: "Ei sitten, nössö," asteli rivakasti ovesta ulos ja paiskasi oven kiinni.

***

"Te ootte niin söpö pari," Mia sanoi Sofialle joka makasi Vilin kainalossa. "Niin ollaankin," Sofia sanoi ja pussasi Viliä jonka jälkeen hän jatkoi: "Mites sun ja Veijon laita? Jatkaako Veijo edelleen kännien vetelemistä iltamyöhään"? Sofia kikatti. "Ei oikeastaan enää. Sitä paitsi se olit sinä joka sait Veijon mukaan kännäämiseen,".

"Jos tarkkoja ollaan, se oli Vili ja minä vaan satuin olemaan siinä mukana. Minkä mä sille voin että pidän pahoista pojista. Sitä paitsi jos sun ja Veijon välillä on kaikki ok, niin mitään ongelmaa ei olekkaan vai mitä"? Mia kaivoi puhelimensa esiin vain saadakseen viestin Veijolta. "Kuka se oli"? Sofia kysyi uteliaana. "Veijo. Hän kertoi vanhemmilleen yhden jutun..."

"Minkä jutun! Etkai sä oo raskaana"? Sofia nauroi ja kun hän huomasi Mian vakavan ilmeen hän sanoi: "Et sä voi olla. Ethän säki voi olla."

Mia nosti katseensa ja tajusi mitä Sofia sanoi: "Oletko SÄKIN raskaana?! Ja me ei olla edes seitsemäätoista vielä"! Sofia huokasi ja painoi taas päänsä Vilin kainaloon: "Mä tiedän."

***

"Miten Sanni voi"? Sofia kysyi ystävällisesti Mialta kahvikuppien ääressä. "Ihan hyvin. Mieti se on nyt kolmannella luokalla. Ei siitä oo kauaa kun me kaks tutustuttiin, ja .oltiin silloin kolmannella. Ehkä Sannikin löytää elinikäisen ystävän. Anteeksi, unohin, miten sä jaksat"?

Sofia painoi päänsä maahan ja sanoi: "Ei oman lapsen kuolema oo mitenkään hirveen helppo asia. Mutta mä pärjään. Mä oon pärjänny aina aikasemminkin, miksen nytkin"? Sofia sanoi ääni särkyneenä.

"Voi rakas. Ei sun tarvii pärjätä. Mä oon tässä. Mä oon sun vierelläs enkä poistu siitä ikinä. Ei Jeremiaskaan varmaan poistu," Mia sanoi halasi Sofiaa ja nauroi. "Mistä sä Jeremiaksen tähän vetäisit"! Sofia nauroi silmät yhä kyynelissä mutta suupielet ylöspäin. "Mä sanoin että tuun muistuttamaan siitä aina" Mia kikatti. "Sä oot ihan hullu"! Sofiakin nauroi.


***

"Jokainen kuolee joskus. Jokaista jäädään kaipaamaan. Jättäkää viimeiset hyvästinne Mia Anni Hernokselle," pappi puhui hiljaisella äänellä.

Sofia nyyhkytti hiljaa. Mian kuolleiden kasvojen näkeminen oli liikaa. Sofia kaatui maahan. Myöhemmin hänet todettiin kuolleeksi. Sydänkohtaus nukkuessa, lääkärit sanoivat. Itse uskon että Sofia lähti vain etsimään pitkälle matkalle lähtenyttä ystävää.

"Kahtaalle kulkee joka tie, jostain pois ja jotakin vie."

***
Käytin tähän todella monta tuntia. :D Ei oo mitenkää laadukas one shot, mutta mä aloin jo kolmen tunnin jälkeen menettää mielenkiintoa tähän touhuun ja käytin tähän kuitenkin sen 12 tuntia. :P