Disney Osa 1 - Myrkytetty

Hei kaikki!
Mulla ei ole tähän alkuun oikeestaan muuta sanottavaa kuin, se että oon keksiny jo pari otsikkoa jotka tulee tapahtumaan vasta toisessa/kolmanessa sukupolvessa. Ihan mielenkiinnosta heitän ne tähän ja katon ketkä tajuaa ja ketkä ei. :D "After all this time" ja "Until the very end"
Olen siis potterhead ja rakastan (siis ihan oikeasti rakastan!) Harry Potteria. Nämä kaksi tulevaa otsikkoa on Harry Potterista ja saavat mun silmät kostumaan kerta toisensa jälkeen. ;_;

Jos joku haluaa tietää niiden merkityksen niin mustatkaa yllä oleva teksti. Se on kirjoitettu valkoisella joten sitä ei pitäisi näkyä muuten. :) (ainiin oon muokannut alkuperäistä tarinaa jonkun verran esim. ilkeä äitipuoli vaikka onkin myös ilkeä äitipuoli on kuningatar ja Lumikin oikea äiti on vain kerjäläinen kadulla :D lisäks Lumikin luonne on vähän erillainen mitä oikeasti se olis XD)

Osassa 25 kuvaa :)

Tänne hän oli siis joutunut. Pikkukylään keskellä ei mitään, homeisen ränsistyneen talon sisälle. Talon seinät näyttivät siltä että, romahtaisivat hetkellä millä hyvänsä ja haju oli sitä luokkaa, että hyvä ettei pyörtynyt pelkästään sen takia. 

Ränsistynyt talo näytti paljon viereisiä taloja vanhemmalta, tai ainakiin kuluneemmalta jos ei muuta. Snow katseli hetken maantienväristä ovea. Oliko hän valmis muuttamaan vieraan naisen luo? Toisaalta, ei hänellä ollut muutakaan vaihtoehtoa, Snow rohkeni ja koputti varovaisesti oveen. 

"Ja kukahan hemmetti sinä mahdat olla"? nainen kysyi vihaisesti astuttuaan ulos talosta. Snow kalpeni ja katsoi kauhuisaan naista. Tuollaisenko kanssa hänen oli elettävä. "Mm, tuota minä olen Snow White..." Snow ei kuitenkaan ehtinyt jatkaa lausetta loppuun kun nainen alkoi puhua.

"Iho valkea kuin lumi, huulet punaiset kuin veri ja hiukset mustat kuin eebenpuu. Ah, sinähän olet sen kamalan hupakon kakaran lapsi jonka kanssa isäsi erehtyi menemään sänkyyn. Ja mitä sinä haluat minusta? En ole äitisi, kuten varmasti näet," nainen sanoi inhottovasti. "Tuota, sosiaaliviranomaiset lähettivät minut tänne. Isäni on kuollut, enkä ole ikinä nähnyt äitiäni. He sanoivat että olet kuningatar ja sinulla olisi varmasti tarpeeksi rahaa elättää minua jonkun aikaa," Snow hiljensi ääntään ja mutisi: "Josta he ilmeisesti erehtyivät..." 

Kuningatar kääntyi ympäri ja lähti kävelemään takaisin sisälle narisevia lautoja pitkin. Snow ei oikein tiennyt mitä tehdä ja jäi paikoilleen, mutta kuningatar tiuskaisikin: "Liikettä niveliin ruma hupakko. En kai minä sinua kadullekkaan voi jättää"?! Kuningatar sentään tunti jonkinlaista empatiaa Snow pähkäili mielessään, jotain hyvää sentään tapahtui, ei tarvinnut sentään kerjätä kadulla rahaa.

"Sinun huoneesi on edessäsi. Jos häiritset minua, heitän sinut hyvin nopeasti ulos joten parempi totella minua," Kuningatar muistutti erittäin käskevästi. Lumikki pyöritti mielessään silmiään, mutta tunsi kuitenkin sen verran kunnioitusta, että sanoi vain ivallisesti: "Kyllä rouva".

Kuningatar silmäili hetken Snowta, mutta selvästi tyytyi vastaukseen ja kääntyi lähteäkseen omaan huoneeseen. "Tule sanomaan kun ruoka on valmista," Kuningatar tiuskaisi vielä ennen kuin ovi sulkeutui.

 Ei huone ihan hirveä sentään ollut. Olihan siellä suuri avoin ikkuna ja kiva puinen kirjahylly, Snow mietti mielessään. Ainoa vain ettei hän oikeastaan ikinä ollut välittänyt kirjoista ja huonekkin oli mahdollisimman pelkistetty.

"Kyllä minä sopeudun. Tästä tulee minun kotini, ja vielä joku päivä haistatan kukkaset kaikille epäilijöille"! Snow sanoi yllättävän kovaan ääneen. Hän hiljensi kuitenkin ääntään kun kuuli Kuningattaren huoneesta vihaista ääntelemistä. Ei ollut varaa olla tottelematon jos halusi katon päänsä päälle,

***

Viikot kuluivat nopeasti puutarhatöitä ja ruokaa tehdessä. Kuningatar vaikutti päivä toisensa jälkeen yhä ärtyneemmältä, mutta ei sentään haukkunut Snowta pystyyn vaikka hän oli kerran vahingossa unohtanut likaiset astiat pöydälle, vaan oli tiskannut ne itse.
Onneksi Kuningattarella oli puutarha, toki se oli varmasti siellä vain sen takia että se oli ainoa rahalähde, mutta sentään hän sai olla ulkona ja nauttia raikkaasta ulkoilmasta.

Snown täytyi kuitenkin myöntää, että jatkuva työ kävi raskaaksi, etenkin kun ainoat lepotauot olivat kotiarestit joihin Kuningatar saattoi hänet käskeä vihoissaan. Jos Snow ei ollut kotiarestissa omassa huoneessaan tai nukkumassa, hän moppasi lattiaa, kokkasi ruokaa ja hoiti puutarhaa.

Snow oli innostunut kokkaamisesta, mutta oli edelleen aika kokematon. Harmi että ainesosia ei ikinä oikeastaan ollut jääkaapissa, ja ruoat mitä Snow teki eivät todellakaan ollut mitään gourmeeta.

Yhä edelleen hän sai veitsestä naarmuja käsiin. Veitset jotenkin pelottivat muuten niin rohkeaa Snowta eivätkä oikein pysyneet kunnolla hänen käsissään vaan lipesivät sormien välistä yhä uudelleen ja uudelleen.

"Oletko sinä tytön hupakko oppinut yhtään mitään näiden viikkojen aikana? Minä. En. Syö. PUPUNRUOKAA"! Kuningatar huusi viimeisen sanan ja inho levisi hänen kasvoilleen. Snown silmät kostuivat, mutta hän yritti olla kiinnitttämättä siihen huomiota. "Olen pahoillani virheestäni,"Snow mutisi häpeillen.

"Tiedät mitä tästä seuraa. Arestia, niin kauan kunnes annan luvan poistua huoneesta". Snow oli pettynyt, mutta laittoi tuolin paikoilleen ja raahautui huoneeseensa.

Hänelle kävi aina näin. Snow ei ikinä tullut toimeen aikuisten kanssa vaikka jostain syystä hänestä tuntui että Kuningatar oli hieman vaikeampi tapaus, joskin Snow oli huomannut hänestäkin muutamia inhimillisiä piirteitä.
Migreeni levisi hiljalleen Snown päähän. Ulkona olevien kukkien tuoksu lepatti sisälle auki olevasta ikkunasta ja tuntui hajottavan hänen päänahkansa. Snow laskeutui sängylle ja hieroi päätänsä.

"Ainiin onhan minulla ne kirjat," Snow tajusi ja nousi ylös. Hän ei ollut koskenutkaan pölyisiin kirjoihin muutettuaan Kuningattaren luo. Jos totta puhuttiin, hän ei ollut ikinä edes lukenut yhtä kokonaista kirjaa loppuun.
"Mikäköhän näistä voisi olla lukemisen arvoinen"?

Snow päätyi tarinaan ruhtinattaresta ja hänen kolmesta peikostaan ja istui tuolille. Aluksi Snow oli hieman epäileväinen, mutta pian hän huomasi lukeneensa yli puolet kirjasta. Kirjaimet muuttuivat tavuiksi, tavut sanoiksi, sanat lauseiksi.

"Miksi sinä sitä pölyistä kirjaa luet? Luulisi sinulla olevan parempaakin tekemistä," Snow tukahdutti halunsa sanoa Kuningattarelle että hän itse oli estänyt jonkun muun asian tekemisen ja sen sijaan vain kohautti olkapäitään. "Tulin joka tapauksessa sanomaan, että voit mennä syömään joutavaa pupunruokaasi, minä menen ulos syömään," vastausta odottamatta Kuningatar kääntyi ympäri ja astui ulos huoneesta.

Tässä on joku outo sivumaku, Snow pohti ihmeissään. Yhtäkkiä hän tunsi kuinka kurkkuun alkoi levitä karmea tunne. Ihan kuin hän ei pystyisi hengittämään. Snow nousi ylös ja otti tukea pöydästä.

Snow yritti vetää henkeä. Hänen sydämensä hakkasi kovaa ja äänet kuuluivat sisälläpäin. Snown silmät pyörähtivät ympäri ja pian hän jo kaatui maahan, pään osuen ensin pöytään.

Enää oli jäljellä vain pimeyttä.

***
Juuh semmonen osa. :) Mielipiteitä? Lumikin luonne (eli siis Snown :P) ei oo joo ihan sellanen kuin tarinoissa on, vaikkakin samoja piirteitä on. :) Mä aattelin että voisin kirjoittaa tätä ns. tarinamuodossa, mut en kuitenkaan. Vähän niinkuin humoristisempi/rennompi versio tarinasta. :D

Mä tosiaan aion pelata ihan kokonaan sääntöjen mukaan, paitsi etten laske lc:een pisteitä. Koska tässähän on lisäks ne perus lc-säännöt. :) Tosin käytän kyllä puhekuplat ja timantit poistavaa koodia mut en muita. :) (paitsi okei joo, resetin laaman pois, mut se on varmasti kyllä tässä tapauksessa ihan sallittua XD)

Resettämisestä puheen ollen:
Pelasin sims 3 ja varas tuli kylään. No en aluks huomannut että se oli varas vaan ajattelin, että kummitus tulee koska niillä on ainankin mulla sama musa (oon muuten sen takia pelästyny aika monta kertaa :D). No siinä vaiheessa kun tajusin että se olikin varas joka tuli niin totta kai resetin sen. Se vain että varas oli varastanut television ja nyt talossa kuuluu aina vaan sen television ääni. Näinhän ei siis ois käyny jos en ois resettäny varasta.

Eli vinkkinä kaikille, resettäkää (resetSim) toki varas kun se tulee tontille mutta älkää enää siinä vaiheessa kun varas on varastanut jotain. Voin nimittäin sanoa että sen telkkarin ääni on ärsyttävä. 

(tää on mun tekstiä mut kopioitu foorumilta koska en jaksanu kirjoittaa kaikkee uudestaan, ja uteliaille, kyllä päälle oli jäänyt  lastenkanava :)))) )